sydän huutamaan jää joka hetkeen mutta tartun niihin muistoissain

parin tunnin sisällä jätän mun kotikylän taakse kymmenen kuukauden jälkeen ja suuntaan kohti pariisia ja gare de l'est:ä. en voi uskoo että mun vuosi ranskassa on nyt ohi...tää vuos on ollu ehdottomasti mun elämän paras vuosi mut samaan aikaan myös elämäni huonoin. saavun vajaan viikon päästä suomeen tuhansia kokemuksia rikkaampana ja sanoin kuvaamattoman onnellisena siitä että palaan vihdoin mun rakkaaseen kotimaahan ♥ sitä ennen on kuitenkin vuorossa 5 päivää saksassa yes-leirillä kaikkien mahtavien vaihtareiden kanssa, it's gonna be awesome.

au revoir la france, tu vas me manquer enormement je reviendrai te voir le plus tôt possible ♥

aurinkoa, hevosia, näyttäviä hattuja ja simon baker

 bongasin simon bakerin ;)

nää kuvat on prix de diane nimisestä tapahtumasta jossa oli kavereiden kanssa viikko sitten sunnuntaina. ton tapahtuman idea on siis se että pukeudutaan hienoihin vaatteisiin ja mieluiten näyttävien hattujen kanssa ja ton päivän aikana on useita hevosajeluita jotka huipentuu sitte päivän päätteeks tosi arvostettuun prix de diane-kirpailuun. meillä kävi hyvä tuuri sään kanssa kun aurinko paisto kuumasti koko päivän. hengailtiin siellä siis hevosajeluja katsellen ja juostiin simon bakerin perässä ;)

je m'assoie sur tes bancs je regarde tes monuments je trinque à la santé de tes amants

täs ois kuvapläjäys mun pariisin reissulta viime keskiviikolta norjalaisen emman ja venetsuelalaisen orianan kanssa. oli varmaan viimenen kerta kun olin pariisissa kokonaisen päivän tän vuoden aikana...paris tu vas me manquer ♥ käytiin starbucksis aamukahvil, shoppailtiin vähän champseilla, käveltiin ympäriinsä, nähtiin grand palais, ajettiin velib-pyörillä ja käytiin tsekkaa jardin de luxembourg. ja kaikist tärkeimpänä fiilisteltiin sitä et oltiin pariisissa, meijän vaihtovuosia ja panikoitiin sitä että ne on kohta ohi...  

in a few weeks...

”A year has passed and now we stand on the brink, of returning to a world where we are surrounded by the paradox of everything and yet nothing being the same. In a couple of weeks we will reluctantly give our hugs and, fighting the tears, we will say goodbye to people who were once just names on a sheet of paper to return to people that we hugged and fought tears to say goodbye to before we ever left.

We will leave our best friends to return to our best friends. We will go back to the places we came from, and go back to the same things we did last summer and every summer before. We will come into town on that same familiar road, and even though it has been months, it will seem like only yesterday. As you walk into your old bedroom, every emotion will pass through you as you reflect on the way your life has changed and the person you have become. You suddenly realize that the things that were most important to you a year ago don't seem to matter so much anymore, and the things you hold highest now, no one at home will completely understand.

Who will you call first? What will you do your first weekend home with your friends? Where are you going to work? Who will be at the party Saturday night? What has everyone been up to in the past few months? Who from school will you keep in touch with? How long before you actually start missing people barging in without calling or knocking? Then you start to realize how much things have changed, and you realize the hardest part of being an exchange student is balancing the two completely different worlds you now live in, trying desperately to hold on to everything all the while trying to figure out what you have to leave behind.

We now know the meaning of true friendship. We know who we have kept in touch with over the past year and who we hold dearest to our hearts. We've left our worlds to deal with the real world. We've had our hearts broken, we've fallen in love. There have been times when we've felt so helpless being hours away from home when we know our families or friends needed us the most, and there are times when we know we have made a difference.

Just weeks from now we will leave. Just weeks from now we take down our pictures, and pack up our clothes. No more going next door to do nothing for hours on end. We will leave our friends whose random e-mails and phone calls will bring us to laughter and tears this winter, and hopefully years to come. We will take our memories and dreams and put them away for now, saving them for our return to this world.

Just weeks from now we will arrive.Just weeks from now we will unpack our bags and have dinner with our families. We will drive over to our best friend's house and do nothing for hours on end.

We will return to the same friends whose random emails and phone calls have brought us to laughter and tears over the year. We will unpack old dreams and memories that have been put away for the past year.In just weeks we will dig deep inside to find the strength and conviction to adjust to change and still keep each other close.

And somehow, in some way, we will find our place between these two worlds.

In just weeks.

Are you ready?"

ps. kaikki vaihtarit jotka luki tän ja sai kyyneleet silmiin, älkää huoliko, ette oo ainoita

live the life you love and love the life you live

lauantaina suuntasin kohti pohjosta norjalaisen elisen luokse sen synttärijuhlille. lämpötilat oli viimein kesälukemissa vaik aamulla kasilta hytisinkin kylmässä juna-asemalla. junia piti ottaa kolme ja matkustaa yhteensä 5 tuntia kunnes vihdoin pääsin perille. sinne oli tullut myös yks toinen norjalainen vaihtari ja iltapäivä hengailtiin yhessä viereisessä kaupungissa ja sen jälkeen suunnattiin elisen luokse niiden valtavalle talolle tai pikemminki maatilalle, takapihalla oleva hevosaitaus joka oli ehk kolmasosan pelkästä pihasta kuvaa ehk vähän sitä tontin koota.

illalla sit tuli kaikki ne päälle 60 vierasta mukaan lukien elisen norjalainen perhe joka oli kutsuttu elisen tietämättä mitään koko asiasta, ihan cool! koko ilta oli ihan mahtava, oli mahtavii ihmisii ja tunnelma oli katossa. pimeän tulessa kokonnuttiin nuotion ääreen sinne takapihalle musan ja vilttien kanssa telttojen äärelle, joita ei sitte loppujen lopuksi tarvittukkaa koska vietettiin nuit blanche eli ei nukuttu minuuttiikaan koko yön aika. aamulla viiden aikaan kun aurinko rupes nousemaan juotiin redbullii jotta ei unenpuute rupeis painaa haha.

vietettiin unohtumaton ilta ja yö ja sunnuntai vietettiinki puol koomassa, jouduin junassa laittaa herätyksen soimaan etten missais mun asemaa jos nukahdan haha. oli vähän haikeet sanoo kaikille heipat ja à jamais sunnuntai aamuna vaikka ei sen paremmin tunnettukkaan mut toi kuuluu vaihtovuoteen joten oon kai jo jossain määrin tottunut siihen..

nyt oon siis loput kolme ja puol viikkoa lomilla ja sit suuntana saksa ja YES oh yeah ;)

la dernière semaine de cours

vika kouluviikko on nyt siis takana mun ranskalaisessa lukiossa. kannoin koko ton viikon ajan kameraa mukana et saisin tallennettua mun viimeset hetket kaikkien kavereiden kanssa. viikkoon kuulu vähän tunneilla istumisen vieres kans autoilua, ulkona syömistä, aurinkoa, ihania ihmisiä, vikojen kokeiden palautusta ja huonoja tuloksia, motivaation puutetta ja rentoa fiilistä. perjantaina hengasin iltaan asti kavereiden kanssa kaupungilla, oli kyl haikeet fiilikset kotiin mennessä kun noita naamoja ei nääkkään enää joka päivä... ja on mun kai pakko myöntää et tuun kaipaamaan mun lukiota vaikka se ei maineeltaan mikään maailman paras ollukkaan. ja tietty myös ranskalaista kouluruokaa! haha 

ylpeänä matikan kokeen palautuksen jälkeen 4/20 ja open kommentti "déjà en vacances?"...oui déjà depuis quelques mois..

ruokalas oli vikan päivän amerikka menu, ihan hyvin maistu kyl toi lounas ;)

merci lycée hugues capet, tu vas me manquer ♥