La premiere semaine

Heti alkuun suuuuuret pahoittelut, etten oo postannu aikasemmin. Ei oo oikeen ollu aikaa tai sitte en oo viittiny kököttää tietokoneella niin kauaa.

Mun ekana viikkona Ranskassa ei oo muuta sen suurempaa tapahtunu, kun että tiistai iltapäivällä oli mun rentrée eli kouluun paluu. Voisin tehä tosta koulusta ihan erillisen postauksen, koska mulle ei oo ees ollu kaikkia aineita vielä. Mun päivät kuluu oikeestaan siten, että aamulla herään, meen kouluun ja myöhään iltapäivällä kun tuun koulusta niin syödään illallista ja sitte vaan hengailen täällä kotona. Parina päivänä ollaan käyty kaupassa ja Senlis-nimisessä kaupungissa tossa vieressä. Keskiviikko- ja lauantai-iltapäivät on täällä ne, jollon tehään kaikkee, mutta mulla kun ei vielä hirveesti hengauskavereita oo eikä toistaiseks mitään harrastustakaan, niin oon vaan viettäny noi päivät kotona. Mun alkuaika ei siis oo ihan hirveen kiireistä ollu, mutta toisaalta on kiva, että on aikaa asettua kunnolla tänne. Ainiin ja ollaan varmaan neljänä iltana jo katottu leffaa, näitten leffavalikoima on ihan sika hyvä!

Tänään mulla oli 10-12 matikkaa ja loput lauantai päivästä vietin kotikylässä. Kävin mun nuorempien siskojen Claran ja Emman kanssa sellasessa taidenäyttelyssä Fleurinesin kuvataidekerhotalolla (ei mitään hajuu miten toi sana kirjotetaan..) ja käveltiin vähän aikaan "keskustassa". Lämpötila hipo varmaa 35 celsiusta ja voin kertoo, että oli KUUMA. Verrattuna siihen minkälainen sää Suomessa on tällä hetkellä niin ei oo kyllä valittamista. Voin elätellä toiveita, etten oo täys kalkkuna jo lokakuussa!

tää on pysäkki, jossa jään aina pois mun koulubussista 

tän nimi on brioche ja se on siis vähän niinku pullaa ja taivaallisen hyvää

 Kävelyn ja briochen jälkeen asetuin rentoutuu uima-altaan reunalle. Mä oikeesti jumaloin tota uima-allasta, voi ehkä olla, että tuun kaipaamaan sitä Suomeen paluun jälkeen...

Kaikki on siis hyvin ja elämä täällä on hyvällä mallilla. Perheessä mulla on jo tosi luonnollinen olo ja ymmärrän jo melkein kaiken mitä mulle puhutaan, mutta parantamista on kyllä vielä reilusti, varsinkin puheessa. Mun mieli ei oo vielä ihan kokonaan täällä Ranskassa ja välillä mun ajatus harhailee Suomeen, mutta koti-ikävää mulla ei oo kyllä vielä ollut. Mielialat kyllä heittelee aika paljon, mutta se on vaihtarina varsinkin alkuvaiheessa ihan normaalia. Musta tuntuu, että oisin ollu täällä Ranskassa jo vaikka kuinka kauan, vaikka oikeesti oon ollu vasta kymmenen päivää. Tuntuu ihan sika oudolta ajatella, että mulla on vielä noin 290 päivää jäljellä.

Pahoittelut kun tää teksti eikä suomen kieli kulje tänään oikeen järkevästi, mutta sain kuitenki ees jotain aikaseks. Toivottavasti kaikki siellä Suomessa menee hyvin! Laittakaa ihmiset mulle viestii, oon pahoillani etten oo hirveen helposti tavotettavissa, mutta koitan tän ekan kuukauden olla mahd paljon erossa Suomesta. Nii ja kaikille abeille onnee, teillä on enää alle 100 aamua jäljellä!

Gros bisous,
Matilda

PS. Ainiii tänään, kun olin kävelemässä koulun porteista sisään nii mun luokkalainen Paul tuli sanoo mulle "une zero" ja olin ihan pihal et mitä ihmettä, mut siis se halus muistuttaa mua että Ranska voitti Suomen 1-0 siinä futismatsissa perjantaina, jota mä en itseasiassa ees kattonu. En kyllä hirveen murheen murtama oo, koska tää oli jotenki must ennustettavissa et Suomi ei voita :D