YFU camp

Kun saavuttiin torstai aamuna lentokentälle, nii me siis suunnattiin YFU:n saapumisleirille. Ekaks kyl venattiin bussia varmaan joku tunti, kun tunnetusti ranskalaiset on aina myöhässä.. Ja siis nyt tähän leiripaikkaan. Kaikkihan siis luuli, että me oltais Pariisissa niinku kaikissa papereissa luki ja ihan sika moni oli niin innoissaan kun ne näkee Pariisin ekaa kertaa. Mutta ei. Me istuttiin bussiin ja ajettiin puoltoista tuntii johonki ihan peräkylään kauas Pariisista (jonka nimi oli muuten Bapaume, sain tietää ton vast tyylii tokan päivän puol välissä..). No ei siis auttanu muuta kun hyväksyy tää karvas kohtalo.

Tossa siis kuvia siitä kylästä/kaupungista. Tän leirin tarkotus oli siis antaa meille infoa Ranskasta, jotta sopeutuminen ois helpompaa yms  ja tietysti tavata muut Ranskaan tulleet vaihtarit. Ja yhtä asiaa mä haluun korostaa erityisesti: kaikki vaihtarit on niiiiin mahtavia!! Musta on niin siistiä, että mulla on kavereita nyt eripuolilta maailmaa, kuten Australiasta, USA:sta, Venezuelasta, Ruotsista, Saksasta, Etelä-Afrikasta jne! Se oli niin outoo, kun oltiin tunnettu noiden ihmisten kanssa vaan kaks päivää ja kaikist tuli tosi hyviä kavereita. Lisäks en oo ikinä tuntenu itteeni noin tervetulleeks ja pysty menee juttelee kenelle vaan ilman et ne kattois sua oudosti. Oli kauheeta sanoo heipat joilleki vaihtareille, jotka on ihan eripuolella Ranskaa, kun sä tiiät ettet luultavasti tuu ikin enää näkee niitä. No joo ehkä tää selitys riittää nyt, mut ehkä te tajusitte!

converset Ranskan lipun väreissä !

 la groupe vert! eli siis sellanen pienryhmä, jonka kans meil on tapaamisii tän vuoden aikana ja me kaikki asutaan suht lähellä toisiamme Ranskassa. suunniteltiin jo tuol leirillä, että meijän on pakko nähä porukalla Pariisissa!

 saatiin YFU-paidat

 syötiin piknik-lounas läheisessä puistossa ja kun ton jälkeen palattii leirikeskukseen nii nähtiin meidän perheet! nauran vieläki, kun kaikki oli niin sekasin innostuksesta ja jännityksestä, tuntu ku oltais oltu jotain viisvuotiaita :D

Anteeks tästä kuvayrjöstä ja pitkästä postauksesta, mut ku mulla on niin paljon kerrottavaa ja näytettävää nii on vaikee hillitä itteään. Hengaan täl hetkellä täällä talossa mun siskojen Claran ja Paulinen kanssa (en oo varma onks Emma täällä) kun vanhemmat on molemmat töissä. En tiiä millon seuraava postaus tulee, ehkä sitten ku oon alottanu koulun (keskiviikkona) nii voin kertoo siitä lisää!

Bisous,
Matilda